Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

KLAANIKISSAT

Tänne tulevat siis Myrsky-, Tuuli-, Joki-, Varjo-, Taivas- ja Veriklaanin tarinat. 

Jos tahdot vilkaista soturilakia ennen tarinasi kirjoitusta, pääset sinne TÄSTÄ.

Puheenvuorot merkitään lainaus merkillä: " tai vuorosanaviivalla: -

Ajatukset taas tähdellä: *

Muistakaa että erisnimet alkavat isolla, yleisnimet eivät. (Esim Myrskyklaani kirjoitetaan isolla, mutta myrskyklaanilaiset pienellä.)

Muistakaa käyttää huutomerkkiä, kysymysmerkkiä, pilkkua ja pistettä.

Koittakaa välttää kirjoitusvirheitä!

NPC-hahmoja ja päälikköä saa eniten käyttää tarinoissa.

Muistakaa kissan sanasto, ja se, ettei se esimerkiksi sano sanaa helvetti, vaan sadattelee sanomalla sanoja kuten voi hiirenpapanat tai ketunläjät.

Jos haluat tehdä jonkun klaania mullistavan juonenkäänteen, kysy siitä ylläpidolta ensin.

Jos haluat jonkun jatkavan tarinaasi, lisää perään: //Lehtitassu, jatkoa? 

Jos tahdotte tavata toisen klaanin jäseniä tms. muulloin kuin kokoontumisissa ja niin edespäin, kysykää ylläpidolta! KOKOONTUMISISTA ILMOITETAAN SUURKIVELLÄ!

 

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Saniaistassu, Myrskyklaani

18.08.2018 13:08
SANIASTASSU HERÄSI PEHMEÄÄN töytäisyyn ja raotti silmiään pesän hämärässä. Sulkatassun punertava hahmo katseli häntä huvittuneena.
"Nouse ylös senkin karvapallo." Naaras maukui ja vilkaisi oppilaiden pesän suu-aukolle.
"Tomupilvi ja Paksuhäntä odottavat meitä ulkona." Saniastassu räpäytti yllättyneenä silmiään. Hän ei ollut unohtanut varapäälikön eilisiä sanoja, muttei ollut odottanut Laikkutassun sisarta mestareineen mukaan.
Kolli nousi kankeasti ylös sammaleiltaan; viherlehden ajan loppu läheni ja kylmäsi yö yöltä kavalammin leiriä.
Saniastassu tassutti ulos aamuhämärään Sulkatassun vanavedessä. Hän äkkäsi heti Piikkihernetunnelin suuaukolla istuvat soturit.
"Huomenta." Paksuhäntä sanoi ja silmäii kaksikkoa tulkitsematon ilme kasvoillaan.
"Lähdemme Sulkatassun ja Paksuhännän kanssa kiertämään reviirin." Tomupilvi selosti. Saniastassu nyökkäsi ja katsahti maidonvaalealle taivaalle; hän oli nukkunut auringonnousun ohi.
Paksuhäntä kääntyi kannoillaan ja sukelsi Sulkatassu kannoillaan piikkihernetunneliin.
"Saniastassu." Tomupilven ääni pysäytti oppilaan.
"No?" Saniastassu kysyi ja käänsi kasvonsa kohti kollia. Tomupilvi vilkaisi kiireesti leiriin, kuin varmistaakseen sen tyhjyyden.
"Oletko nähnyt Ohdaketurkkia?" varapäälikkö kysyi tavoittamatta oppilaansa katsetta.
"En." Saniastassu vastasi yllättyneesti. Oliko hänen isänsä taas lähtenyt omille teilleen?
"Miten niin?" Saniastassu kysyi, mutta Tomupilvi keskeytti hänet hännän heilautuksella.
"Tule, Sulkatassu ja Paksuhäntä varmasti odottavat meitä jo." Varapäälikkö maukui ja suhahti ulos leiristä.


VIILEÄ TUULI PÖRRÖTTI Saniastassun turkkia. He olivat saapuneet Aurinko kiville, jotka reunustivat Jokiklaanin ja Myrskyklaanin rajajokea.
Sulkatassu ja Paksuhäntä olivat kadonneet metsästämään ja Tomupilvi selitti yksitoikkoisella äänellä monista taisteluista joita Myrsky- ja Jokiklaani olivat kivien takia käyneet.
Saniastassu nyökkäsi aika ajoin mestarilleen, osoittaakseen että kuunteli tätä. Hänen tassujaan kylmäsi; kivet olivat imeneet kylmää yötä harmaisiin sisuksiinsa ja hohkasivat sitä nyt hänen käpäliinsä.
Hän raotti leukojaan ja maisteli kosteaa ilmaa. Haalea vesimyyrän tuoksu sekoittui Myrskyklaanin kissojen rajamerkkeihin. Paksuhännän, Tomupilven ja Sulkatassun tuoreet tuoksut ympäröivät Saniastassun. Mutta hän haistoi jotain muutakin..
Jokiklaani!


"TOMUPILVI, HAISTATKO SINÄ tuon?" Saniastassu maukui hätääntyneenä.
"Se on Jokiklaani!" kuului terävä murahdus varapälikön takaa. Pieni musta kolli tunkeutui esiin karhunvatukka pensaikosta.
"He ovat tunkeutuneet reviirillemme." Sihisi Paksuhäntä vihaisesti rajalle mulkoillen. Tomupilvi nuuhkaisi ilmaa.
"Olet oikeassa." Varapäälikkö totesi ja veti korvansa luimuun.
"Vie Saniastassu ja Sulkatassu leiriin ja ilmoita Saarnitähdelle." Tomupilvi vilkaisi puhuessaan oppilaseensa. Paksuhäntä nyökkäsi.
Saniastassu nousi ja lähti kiireen vilkkaa soturin ja tuon oppilaan perään. Hänen kitalakeaan poltti tuttu, raskas tuoksu. Ohdaketurrki.
Juostessaan kohti leiriä hänen mielensä koetti järjestellä palasia yhteen; miksi varapäälikkö kyseli niin salakavalasti Ohdaketurkin perään? Miksi soturi ylipäätään oli niin paljon poissa että edes hädintuskin osallistui klaanikokouksiin?
Saniastassun kurkkuun kohosi pala.
*Ja miksi hänen tuoksunsa leijaili Aurinko kivillä ja sekoittui Jokiklaanin tuoksuun?* Oppilas koetti tunkea ajatuksensa kauas pois mielestään saapuessaan leiriin. Liljaturkki istui sotureiden pesän vieressä ja pesi paraikaa etukäpäliään.
"Paksuhäntä!" nuori naaras huikkasi nähdessään mustan soturin pörhistyneen turkin ja oppilaskaksikon. Liljaturkki nousi ylös ja tassutti Paksuhännän luo.
"Mitä on tapahtunut?" hän kysyi vihreät silmät hämmästyksestä suurina. Paksuhäntä heilautti häntäänsä vihaisena.
"Minun on käytävä puhumassa Saarnitähdelle." Kolli murahti ja jätti naaraan seisomaan yksin oppilaiden kanssa keskelle leiriä.
"Haistoimme Jokiklaanin Aurinko kivillä." Sulkatassu sähähti ja Liljaturkki katsahti häneen yllättyneenä. Sitten hänen ilmeensä vaihtui uhmakkaaseen ja vihaiseen irvistykseen.
"Arvasin etteivät ne osaa pysyä poissa reviiriltämme." Liljaturkki maukui kiihtyneesti.
"Minä revin heiltä korvat-", murahdus piikkihernetunneli suulta keskeytti naaraan uhkauksen.
Saniastassu kiepahti ympäri ja pörhisti turkkinsa. Hän oli odottanut näkevänsä Jokiklaanilaisia, mutta leiriin asteli vain ruskea, iso kolli. Tuuli pörrötti soturin turkkia ja paljasti sen alla väreilevät lihakset.
"Ohdaketurkki!" kuului väritön ääni Suurkiveltä. Ohdaketurkki käänsi valtavan päänsä kohti klaanipäälikköä joka istui pesänsä edessä Paksuhännän vierellä.
Saniastassu oli erottavinaan halveksuvan pilkkeen isänsä silmäkulmassa tämän katseen osuessa Liljaturkkiin.
"Niin Saarnitähti?" Ohdaketurkki maukui tummalla, raskaalla äänellään ja lähti tassuttamaan kohti klaanipäälikköä. Saniastassun turkkia poltteli; missä soturi oli ollut ja mitä tuo oli ollut tekemässä?
Liljaturkki sävähti kuin piikkiin astunut pentu, kun Ohdaketurkki ohitti hänet kylmästi. Paksuhäntä vilkaisi isompaa kollia ilmeettömästi ja jätti tuon sitten kahden Saarnitähden kanssa.
Saniastassu vilkaisi oppilaiden pesälle. Välketassu katseli mestarinsa pujahtavan päälikön pesään lavat lysähtäneenä.
"Menen tästä oppilaiden pesälle." Saniastassu maukui kiireesti Liljaturkille ja Sulkatassulle. Liljaturkki vaikutti olevan omissa maailmoissaan.
"Ilmoita kun Tomupilvi tulee, jooko?" kolli pyysi vielä Sulkatassulta. Punertava kissa nyökkäsi ja lähti tassuttamaan parantajan pesälle päin.
*Tietenkin Laikkutassua tapaamaan.* Saniastassu ajatteli kipittäessään Välketassun luokse.
Kolli näytti turhaantuneelta ja väsyneeltä. Saniastassu nuolaisi rohkaisevasti ystävänsä korvannipukkaa.
"Kyllä Ohdaketurkki varmasti vie sinut tänään hiekkakuopalle." Saniastassu lohdutti, vaikka tiesi sanojensa kylmän onttouden kuulostavan valheelle. Välketassu vilkaisi Saarnitähden pesää ja kohautti lapojaan.
"Saa toivoa." Hän huokaisi.


AURINKO OLI KIIVENNYT sinertävälle taivaalle ja lämmitti leirissä loikoilevia kissoja. Saniastassu makasi valoläiskässä lähellä oppilaiden pesää vaihtamassa kieliä Välketassun kanssa. Aamun huolet tuntuivat katoavan joka nuolaisulla kauemmas menneisyyteen.
Sulkatassun varjo heilahti ystävysten turkeille ja Saniastassu kohotti yllättyneenä päätään.
"Tomupilvi saapui juuri." Sulkatassu ilmoitti. Saniastassu nousi ylös ja ravisteli turkkiaan.
"Hän järjestää juuri rajapartiota." Naaras viittasi hännällään kohti varapäälikköä.
"Kiitos." Saniastassu makui ja hyvästeli Välketassu pikaisesti. Sitten hän kiiruhti mestarinsa luo.
Tomupilvi oli juuri kutsumassa luokseen Punakorvaa kun Saarnitähti kutsui klaanin koolle. Saniastassu sulki yllättyneenä suunsa kysymykseltä ja seurasi muita Suurkivelle.
"Kuten varmasti jo tiedätte, Jokiklaanin tuoksu on havaittu Aurinko kivillä." Saarnitähti aloitti ja vilkaisi Liljaturkkiin, joka oli epäilemättä levittänyt huhua leirissä.
"Tomupilvi havaitsi tuoksun tänään aamulla, kun hän oli Sulkatassun Paksuhännän ja Saniastassun kanssa kiertämässä reviiriä. Tuoksu kuului yhdelle Jokiklaanin soturille, jonka Ohdaketurkki oli ajanut pois aiemmin." Päälikön sanat saivat Saniastassun säpsähtämään.
"Ohdaketurkki oli lähtenyt metsälle ja tavannut Jokiklaanin soturin Höyhenhännän. Naaras oli lähtenyt heti, mutta tilanne oli ilmiselvä. Hän yritti vakoilla Myrskyklaania." Kissojen joukosta kohosi sähinää ja monet sylkivät solvauksia vaaleanharmaan Jokiklaanin naaraan nimeen liitettynä. Saniastassu huokaisi, hänen isänsä oli kunnollinen soturi, joka vain puolusti klaaninsa rajoja. Ei hänen tuoksunsa ollut sekoittunut Jokiklaaniin koska oli tavannut sen jäsenen, vaan koska hän oli ajanut sen pois Myrskyklaanin reviiriltä.
Saarnitähti vilkuili klaaniaan.
"Emme hyökkää Jokiklaaniin. Seuraava kokoontuminen lähestyy ja aion tuoda asian esille siellä." Päälikkö julisti ja päätti kokouksen. Jotkut tuhahtelivat ärtyneinä halunneensa hyökätä Jokiklaaniin kostoksi.
Saniastassu ravisti turkkiaan ja hölkötti Välketassun luo.


//Joku?

Nimi: Laikkutassu, Myrskyklaani

17.08.2018 20:39
PIENI LAIKUKAS PENTU pujahti ulos pentutarhasta ja loikki aukion poikki kohden parantajan pesää. Hän loikki saniaistunnelin poikki ja pysähtyi liukuen parantajan pesän eteen. Pesästä kurkisti kullanruskean naaraan pää. Kissan kurkusta pääsi iloista kehräystä.
"Hei Laikkupentu", naaras loikkasi yhdellä loikalla pennun luo ja kosketti tämän päälakea.
"Hei vain Hunajalehti", pentu maukui innokkaana. "Milloin nimitykset pidetään."
"Ei siihen kauaa mene", Hunajalehti lupasi. "Sen minä kuitenkin lupaan, että viimeistään kuunhuippuun mennessä, olet Myrskyklaanin parantajaoppilas!"
Laikkupennun häntä ponnahti pystyyn silkasta ilosta ja laikukkaan kollipennun kurkusta kohisi tyytyväinen kehräys.

"TULKOON JOKAINEN OMAN riistansa metsästämään kykenenevä klaanikokoukseen!"
Hämärtyvässä illassa Laikkupentu saapui Kirsikkaviiksen ja Tuhkahännän - klaanin kuningattarien - saattelemana aukiolle pentutarhasta. Tuhkahäntä kumartui vielä nuolaisemaan kaulassa törröttävän karvatupon sileäksi hoidokkipennultaan. Siitä saakka, kun Laikkupennun ja tämän sisaren Sulkatassun emo oli menehtynyt heitä synnyttäessään, oli Kirsikkaviiksi ja Tuhkahäntä hoitaneet klaanin kahta orpoa pentua.
Laikkupentu asteli hieman jännittyneenä Suurkiven juureen. Hän asteli kissojen ohitse ja tunsi katseet laikukkaassa turkissaan. Pieni pentu kiinnitti katseensa Suurkiven päällä seisovaan vaaleanharmaaseen hahmoon, klaanipäällikkö Saarnitähteen. Samassa Hunajalehti kiipesi Saarnitähden viereen ja alkoi silmäillä klaania viisailla silmillään. Laikkupentu kuuli takaansa supinaa, muttei välittänyt. Hän vain oli keskittynyt päällikköönsä ja parantajaansa.
"Myrskyklaanin kissat, te tiedätte etten voi olla keskuudessanne ikuisesti. Niinpä on minun aikani ottaa oppilas." Hunajalehti aloitti. Tunsin parantajan laskevan katseensa minuun. Parin silmänräpäyksen ajan hänen kasvoillaan kävi joku kannustuksen tapainen hymy, mutta se katosi kun Hunajalehti jatkoi: "Olen valinnut kissan joka on osoittanut olevansa kiinnostunut todella kovin parantajanpolusta ja on uskollinen klaanillemme. Oppilaani tulee olemaan Laikkutassu."
Sitten Saarnitähti astui eteen. Päällikön katse oli kiinnittynyt tiukasti Laikkutassuun ja hän valmistautui kohtaamaan päällikön järkähtämättä.
"Laikkutassu, hyväksytkö paikan Hunajalehden oppilaana?" Saarnitähti kysyi.
"Kyllä." Laikkutassun vastauksessa oli nuoren kissan tarmoa ja jännitystä kohtaamaan tulevaisuus, joka olisi erilainen kuin useammilla muilla.
"Puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut parantajaksi." Hunajalehti oli taas äänessä. Laikkutassu käänsi katseensa Saarnitähdestä upouuteen mestariinsa.
"Myrskyklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi", Saarnitähti julisti. Laikkutassu ei voinut olla hymyilemättä, kun Hunajalehden kuono kosketti hänen mustaa kuonoaan. Taustalla klaanitoverit huusivat uuden parantajaoppilaan nimeä: "Laikkutassu, Laikkutassu, Laikkutassu!"
Tummanruskea hahmo puikkelehti kissajoukon läpi veljensä Laikkutassun luo. Laikkutassu otti sisarensa Sulkatassun kehräten vastaan.
"Onnea!" Sulkatassu hihkui. "Sinusta tulee aivan mahtava parantaja. Olen niin ylpeä sinusta!"
Heti Sulkatassun perässä saapui Saniaistassu. Hän puski Laikkutassun lapaa ja parantajaoppilas nyökkäsi kiitokseksi.
"Onnea!" Saniaistassu toivotti ja lähti pois.

VÄHÄN MYÖHEMMIN LAIKKUTASSU käpertyi vuoteelleen. Hän oli tähnyt sen vain vähän ennen kokoontumista ja asettanut sen parantajan pesän viereen saniaisten sekaan.
"Tulin toivottamaan hyvät yöt." Hunajalehti tuli Laikkutassun luo. "Huomenna näytän sinulle reviirin ja saat kenties jotain hommia."
"Kiitos", Laikkutassu nyökkäsi kunnioittavasti. "Huomenna nähdään, Hunajalehti."
Hunajalehti räpäytti silmiään ja meni sitten pesäänsä nukkumaan.
Laikkutassu sulki väsyneenä silmänsä ja kietoi häntänsä ympärilleen. Häntä väsytti kamalasti, muttei voinut olla torjumatta ylpeyden tunnetta. Nyt hän olisi Myrskyklaanin parantajaoppilas ja hän tulisi kulkemaan tätä polkua vielä pitkään - toivottavasti.

//Tämmönen xD

Vastaus:

15 KP:ta! Odotan innolla kuulla lisää Laikkutassun orastavasta parantaja oppilaan urasta!
-Sumu YP

Nimi: Saniaistassu, Myrskyklaani

17.08.2018 13:29
LÄMMIN TUULI HAVISUTTI puiden lehtiä, ja toi mukanaan orastavan lehtisateen ajan tuoksun. Lintujen liverrys täytti yhä metsän, joka oli auringon lämmittämien läiskien värittämä. Jostain kantautui tervä kutsuhuuto, joka sai pähkinäpensaan juurella multaa tonkivan pääskysen lehahtamaan kiireesti lähimpään vaahteraan.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!", Saarnitähden hahmo piirtyi pilvettömälle taivaalle, heittäen alle kokoontuvien kissojen päälle hailakan varjon.
Saniaispennun turkki kihelmöi innostuksesta. Kolli oli vasta saavuttanut kuuden kuun iän, eikä malttanut odottaa soturioppilaaksi pääsyä. Hänen vieressään istuva kellanpunainen kuningatar näytti säkenöivän ylpeydestä.
"Saniaspentu", klaanipäälikkö loi katseensa alas tummaan, juovikkaiseen kolliin. Tämän emo töykkäisi hellästi pentuaan lapaan, kehottaen tätä siirtymään eteen. Saniaspentu asteli kiireesti Suurkiven juurelle, tuntien klaanitovereiden uteliaat katseet polttavana turkissaan.
"Olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi", Saarnitähti maukui.
"Tästä päiväsä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi", päälikkö antoi katseensa laskeutua edessään istuvan kollin turkkiin.
"Kutsuttakoon sinua Saniaistassuksi. Mestariksesi tulee Tomupilvi. Odotan, että Tomupilvi välittää kaiken tietonsa sinulle." Häkellyksen ja kunnioituksen sekainen aalto pyyhkäisi Saniastassun ylitse. Varapäälikkökö hänen mestarikseen? Se oli kunnia, jota kolli ei ollut osannut odottaa villeimmissä päiväunissaankaan.
Ruskea, jäntevä kolli asteli Saniastassun viereen pää ylväästi pystyssä. Varapäälikön suuren hahmon vieressä Saniastassu näytti yhä piskuiselta pennulta, mutta hän hädintuskin huomasi sitä.
"Tomupilvi, olet valmis ottamaan uuden oppilaan. Teit hyvää työtä Liljaturkin kanssa siirtäessäsi Lovikorvalta saaneet oppisi tälle. Olet osoittanut olevasi hyvä taistelija ja erinomainen soturi. Odotan, että siirrät kaiken tietosi Saniastassulle." Päälikön puhuessa vanha tummanruskea kolli nyökkäsi aavistuksen verran entisen oppilaansa suuntaan hyvillään. Liljaturkki puolestaan korjasi vaivaantuneena asentoaan, kuultuaan Saarnitähden lausuneen tämän nimen.
Saniastassu kääntyi onnesta ja ylpeydestä hehkuen varapäälikköön päin ja kosketti tuon nenää omallaan.
"Saniastassu, Saniastassu, Saniastassu!" hänen ympärillään kajahtelivat tutut Myrskyklaanin kissojen äänet, kun he juhlistivat uutta klaaninsa oppilasta. Tomupilvi katsahti joukkoa ja sitten oppilastaan.
"Lähdemme huomenna auringonnousun aikaan", ruskea soturi maukui puoliääneen hänen korvaansa.
"Joten sinun on parasta mennä nyt ottamaan onnentoivotukset vastaan ja tutustua muihin oppilaisiin." Varapäälikkö töytäisi tätä etutassullaan ja Saniastassu ehti erottaa pilkkeen kokeneen soturin silmäkulmassa, ennenkuin tämä kääntyi ja asteli pesällään odottavan Saarnitähden luo.
Saniastassu asteli emonsa luo, joka nuolaisi ylpeänä poikansa poskea.
"Sinusta tulee hyvä oppilas", Kirsikkaviiksi maukui hyvillään. Naaraan tummanvihreät silmät pyyhkivät ympärille kerääntyvää kissajoukkoa.
Oranssi, puna korvainen kolli tassutteli ensimmäisenä onnittelemaan tuoretta soturioppilasta. Saniastassu kiitti, mutta tunsi vatsanpohjansa kylmenevän aavistuksen verran soturin astellessa pois. Punakorva oli vasta nimetyn Liljaturkin lisäksi ainut soturi ilman oppilasta ja moni oli arvellut tämän saavan mestarina olon kunnian tänään. Sen sijaan Tomupilvi oli astunut hänen tilalleen.
Oliko Saniastassu kenties havainnut pienen haikean häivähdyksen kollin silmissä äskettäin?
"Onnea Saniastassu", Paksuhäntä kehräsi ja sai oppilaan ravistamaan ajatuksensa Punakorvan pettymyksestä tiehensä.
"Kiitos", Saniastassu vastasi ääni särähtäen. Pienen mustan kollin viereen ilmestyi harmaa kuningatar ja ruskea kolli.
"Odottelinkin milloin lähtisit pentutarhasta", kehräsi Tuhkahäntä hyväntuulisesti. Tämä oli kietonut häntänsä tassujen ympärille, ja katseli Saniastassua silmät auringon valossa kiillellen.
Välketassu puski iloisesti ystävänsä lapaa.
"Viimeinkin voimme olla yhdessä oppilaita!", tämä maukui häntä innostukesta kipristellen. Saniastassu kiitteli molempia onnitteluista ja tassutti sitten tuoresaaliskasalle. Vasta iskiessään hampaansa vesimyyrään hän tajusi kuinka nälkäinen oli.

AURINKO HUIPUN HETKI valui sadepisaran lailla pois ja värjäsi taivaanrannan räiskyvän oranssin sävyihin. Myrskyklaanilaiset olivat suurimmaksi osaksi levittäytyneet ympäri leiriä ja vaihtoivat nyt kieliä yhteisen aterian päätteeksi.
Saniastassu istuskeli oppilaiden pesän varjoissa. Hän oli löytänyt itselleen vapaan makuusijan pesän perältä ja ottanut aterian jälkeen pienet torkut. Kollia ei kuitenkaan huvittanut liittyä muiden seuraan.
"Saniastassu?", ruskea oppilas huhusi ja pisti päänsä pesään. Tuo räpytteli suuria silmiään hetken, totutellen hämärään.
"Täällä", Saniastassu huokaisi. Hän ei olisi jaksanut puhua kenellekkään, mutta Välketassu ei olisi antanut periksi. Ruskea kolli tassutti hiljaiseen pesään ja isahti makuusijalleen; aivan Saniastassun viereen.
"Miksi et ollut vaihtamassa kieliä? tai syömässä?", soturioppilas kysäisi ohimennen.
"Söin aiemmin eikä minua houkuttanut tulla muiden seuraan", Saniastassu tunnusti. Hänen ruskea ystävänsä nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Oletko nähnyt Ohdaketurkkia?", Välketassu vaihtoi puheenaiheen mestariinsa; Saniastassun isään. Tumma kolli pudisti päätään.
"En, hän ei tullut onnittelemaan minua nimeämiseni jälkeen", Saniastassu totesi ja köyristi selkänsä venytykseen.
"Niin, koska hän lähti miltei heti sen jälkeen", Välketassu tuhahti.
"En voi uskoa että hän aina liukenee paikalta sillä tavalla, milloin ehdin edes kouluttautua soturiksi jos mestarikin on aina jossain muualla?", turhautuminen kuulsi raskain, kiiltelevin pinnoin kollin äänestä. Saniastassu kohautti lapojaan. Hän muisti äkisti että Tomupilvi mestarina tulisi varmaankin olemaan hyvin paljon poissa. Varapääliköllä saattoi arvatenkin olla tassut täynnä töitä.
Punakorvan sysääminen mestarina pulpahti taas Saniastassun mieleen.
"Mistä luulet johtuvan sen, että sain Tomupilven enkä Punakorvaa mestarikseni?", hän kysyi puoliääneen.
"Mistä minä tiedän?", Välketassu murahti, yhä happamana Ohdaketurkin jatkuvista poissaoloista.
"Sait varapäälikön, eikö se ole tarpeeksi hyvä?", ruskea kolli huokaisi ja katsahti pesän suu-aukolle päin.
"En minä sitä tarkoittanut", Saniastassu kiirehti sanomaan
"Punakorva oli vain Liljaturkin lisäksi ainut oppilaton soturi ja Tomupilvi on vasta kouluttanut kissan ja noussut varapääliköksi. Luulisi että hänellä on kiireitä."
Saniastassu selitti. Välketassu nyökkäsi mietteliäästi.
"Olet oikeassa. Mutta Saarnitähti yksin päättää kuka on kenenkin mestari, emme me.", Tumma juovainen oppilas huokaisi; Välketassu oli oikeassa.
Samassa leiristä kantautui tuttu kutsu, joka sai molemmat oppilaat ponnahtamaan jaloilleen. Saniastassu vilkaisi yllättyneenä ystäväänsä, miksi päälikkö kutsui klaanin koolle jo toistamiseen samana päivänä?
Kaksikko tassutti kiireesti hämärtyvään leiriin. Saniastassu pujahti säkenöivän Sulkatassun ohitse lähemmäs Suurkiveä.
*Aivan* Saniastassu tajusi istahtaessaan Liljaturkin ja Paksuhännän viereen.
*Laikkupennun nimitys tapahtuu varmaan tänään.* Hän vilkaisi taakseen laikukkaan kollin sisareen, joka katseli odottavasti Saarnitähteä.
Yllätyksekseen Saniaistassu huomasi kullankeltaisen naaraan kiven juurella.
*Hunajalehti?* hän ajatteli hämmenyneenä.
Myrskyklaanin parantaja antoi utuisten, Tähtiklaanin viisauksien harmantamien silmiensä kiertää edessään olevaa kissajoukkoa.
Sitten tämä aloitti:
"Myrskyklaanin kissat, te tiedätte etten voi olla keskuudessanne ikuisesti. Niinpä on minun aikani ottaa oppilas." Saniastassu tunsi ilman muuttuneen jännityksestä sähköiseksi. Hän seurasi katseellaan itseään hieman vanhemman laikku turkkisen kollin astelevan parantajan eteen.
Ensimmäiset tähdet olivat jo syttyneet Hopeahännälle ja taivas oli pilvetön ja odottava. Laikkupennun vaaleanvihreät silmät kohtasivat vakaana edessä seisovan klaanin. Kollin hyvin suittu turkki kiilsi illassa, taittuen hopeaan kuun leiriin heittämässä valossa.
"Olen valinnut kissan joka on osoittanut //Keltaturkki saat itse kirjoittaa tähän mitä hyviä asioita Laikku on osoittanut// Oppilaani tulee olemaan Laikkutassu." Hunajalehti lausui vakaasti. Saarnitähti käänsi katseensa Laikkutassuun, joka kohtasi päälikön järkähtämättä.
"Laikkutassu, hyväksytkö paikan Hunajalehden oppilaana?" päälikkö kysyi.
"Kyllä"
"Puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut parantajaksi." Hunajalehti maukui ja Laikkutassu käänsi kasvonsa mestariinsa.
"Myrskyklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi." Saarnitähti julisit tummuvaan yöhön. Hunajalehti ja Laikkutassu koskettivat neniä ja päättivät tilaisuuden.
Saniastassu yhtyi myrskyisiin huutoihin tovereidensa rinnalla:
"Laikkutassu, Laikkutassu, Laikkutassu!"
Hän tunsi Sulkatassun turkin suhahtavan ohitseen ja kuuli tämän naukuvan onnitteluja veljelleen. Saniastassu työntyi turkkien ja kehräysten lävitse parantajaoppilaan luokse ja puski tätä ystävällisesti.
"Onnea", hän toivotti hyvillään kollille. Laikkutassu nyökkäsi pehmeästi kiitokseksi. Saniastassu kääntyi ja hölkötti oppilaiden pesälle. Yö oli laskenut tumman huntunsa metsän ylle ja pujahtaessaan sisään suu-aukosta Saniastassu joutui räpyttelemään hetken silmiään tottuakseen pimeään.
Hän asteli makuusijalleen ja kiersi sen pari kertaa ennenkuin käpertyi nukkumaan.

//Joku voi jatkaa

Vastaus:

28 KP:ta
-Sumu YP

©2018 Soturikissat tarinarope Syyshehku - suntuubi.com